"No joka toinen mies ainakin!"
"Sehän on helkutti, ettei joka mies olisi tähän osannut laskea kirkkaalla päivän paisteella!" lisäsi joku.
"Ei kukaan teistä!" väitti Itta.
"No ihme ja kumma! Vai ei kukaan! Sanopas toinen kerta vielä sillä tavalla!"
"No vaikka kolmaskin! Eihän se siitä selkene!"
"Älä ylpeile tyhjällä! Joku toinen mies, minä esimerkiksi, suoraan sanoen, olisin tullut tähän paljon sievemmin. Ensiksikin on tässä sylen verran lännempänä paljon loivempaa. Toiseksi olisin minä valikoinut suuremman ja paremman laineen ja sellaisen, joka nousee jahdin perän takaa sylen päässä kalliosta ja niin nätisti minä olisin tuonut jahdin tähän samalle kalliolle, ettei olisi menetetty mastoakaan, ei niin kerrassa mitään. Sinä Itta kajuutassa olisit kysynyt toisilta, että 'eiks maa jo ala näkyä?' kun minä jo olisin laskemassa purjeita alas. Nyt sinulta, niinkuin tässä on nähty, laski purjeet alas kokonaan toinen mies ja aika rytinällä laskikin!"
"Höö! Älä puhu turhaa!" hörähti Itta ja viittasi halveksivasti kädellään.
"Älä puhu turhaa! Mitä sinä oikein haastat! Riitaa vai! Kyllä minä näytän, mitä minä puhun! Mennään paikalla satamaan ja otetaan minun jahtini, ja jos sinussa ja teissä toisissa on miestä lähtemään mukaan, niin minä kyllä näytän, mitenkä maalle lasketaan."
"Mene vaan yksinäsi. Me katsellaan täältä. Ja kun tässä on kerran alus saatu ankkuriin, niin lähdetään me toiset ottamaan ankkuriryypyt sillä aikaa, kun tämä menee mäkeä laskemaan — ja tule sentään sinäkin yhteen joukkoon, jos alkaisit jänistää."
"Jänistää!" matki uhkailija pitkäveteisesti, mutta seurasi kuitenkin toisia kajuuttaan luvatun ryypyn viekoittelemana ja lepyttämänä.