Hän oli jo seuraavana päivänä parempi ja voimistui päivä päivältä.
Joulun aattona meni hän jo saunaan ja jouluaamuna kirkkoon.
Aivan entiselleen hän ei kuitenkaan päässyt.
Hän oli alituiseen kivulloinen ja raihnas, mutta joka päivä kuitenkin jossakin pienessä hommassa.
Hän puhui muille ja uskoi itsekin, että jos saisi entiseen tapaansa säännölliset ryyppynsä ja silloin tällöin oikean humalankin, pääsisi hän entiseen hyvään terveyteensä.
Talvi oli siinä suhteessa peräti toivoton.
Tuli kevät.
Itasta ei ollut enää purjehtijaksi, mutta hän souti mantereelta tuleviin aluksiin, ja ne toivat aina jotakin hyvää. Virosta oikeaa pirtua ja Suomesta vain erilaisia hajuvesiä.
Kerran pari viikossa sai Itta humalan ja hänen oli hyvä olla.
Kevät oli jo pitkällä.