Oli jo iltapäivä pitkällä, kun miehet vasta heräsivät.
Lukkari oli nukkunut koko ajan sangen epämukavassa asennossa. Hänen kupeisiinsa ja selkäänsä koski niin, ettei pitkään aikaan päässyt liikkeelle.
Molemmat merimiehet, Matti ja Konsta, tekivät ensi töikseen sen huomion, että tuuli on loppunut maissakin kokonaan.
Oli aivan tyyni ja autereinen kesäpäivä.
Lähtö päätettiin lykätä seuraavaan aamuun kello puoli neljään, sillä sekä Matilla että Konstalla oli vielä osa luotsirahoista tähteenä. Lukkarilla oli kyllä matti kukkarossa, mutta hänet otettiin kapakkaan mukaan ja maksettiin hänen puolestaan.
Puolen yön tienoissa tulivat miehet veneelle. Kaikki kolme olivat humalassa. Lukkari oli ensin vastustellut, mutta sitten kun Matti oli selittänyt, että on sitä ennenkin ryypätty lukkarien kanssa ja että pappi heidän saarellaan on kaikkein paras ryyppymies, oli lukkari lakannut teeskentelemästä ja ryypännyt niinkuin toisetkin ja sinutteli Mattia ja Konstaa saavuttaessa veneelle, jossa vähän syötiin ja töristiin ja sitten nukuttiin. Purjeista laitettiin varjo keulapuolelle. Sen alla oli hyvä nukkua, vaikka sadekin olisi sattunut.
IV.
Kello kävi viidettä aamulla, kun miehet vasta heräsivät.
Taivas oli kirkkaana, kuten ennenkin.
Aurinko paahtoi kuumana ja navakka tuuli puhalteli etelästä, siis vastaan.