Purjehdittiin laivan kupeelle. Sen keulamastossa liehui vielä luotsilippu ja sen molemmilla kupeilla olivat vielä täysinäiset kuormausproomut, joista nostokurjet veivät lankkuja nipun toisensa jälkeen kansikuorman päälle. Proomuissa ja kansikuormalla hääri tulisessa kiireessä työväkeä, naisia ja miehiä.
Nostokoneet tärisivät ja sätkyttivät, ja lankut kolahtelivat.
Keulakannelta kuului ketjun helinää. Laivamiehet kytkivät siellä paksuilla ketjuilla valmista kansikuormaa kiinni, jottei sitä meri veisi.
Laivasta viskattiin Matin veneeseen köysi, johon vene kiinnitettiin, ja jäi se laivan kupeelle, melkein perälle.
Vene ei pysynyt kuitenkaan hetkeäkään paikoillaan, ja miehillä oli täysi työ estää sitä töyttäilemistä liian ankarasti laivan kuvetta vasten tai painumasta liiaksi perän alle, missä laivan valtava iso punainen potkuri pyöri ja synnytti ankaran virran, joka veti venettä milloin sinne, milloin tänne.
Laivan koneita aseteltiin pitkän paikallaanolon jälkeen lähtökuntoon ja koeteltiin.
Kaupunginluotsi purjehti myös veneellään laivan kupeelle ja nousi ylös laivaan selvittämään asiaansa. Vähän ajan perästä hän tuli perälle ja puhutteli Mattia ja Konstaa ja sanoi, että "nyt olisi jommankumman sitten noustava ylös laivaan ja otettava luotsaus vastuulleen".
Syntyi ankaranpuoleinen riita Matin ja Konstan välillä.
Matti ensin sanoi niinkuin puolileikillään Konstalle:
— Mene sinä nuoremmaksesi!