— Söin minä alkumatkasta ja otin ruokaryypyn. Kiitos vaan! — Sitten rupesi painostamaan ja taisin nukkua melkein koko matkan.
— No olisit sinä saanut ryypätä enemmänkin!
— Vieläkös oli höyli mies se päämies tuossa laivassa? kysyi Konsta toisiin asioihin siirtyen.
— No, se ei kannella ollutkaan kuin alkumatkasta vähän aikaa. Mutta perämiehen kanssa meillä oli juttua koko ajan. Katseli tässä matkan lopulla taivaanrantaa ja tuumasi minulle: "Luotsi hoi, taitaa tulla ruma ilma ensi yöksi!" — No minä sanoin siihen, että: "Mitäs varten perämies niin tuumaa?" johon se sanoi että: "Nuo pilvet, jotka nousevat lännen alta, taitavat tuoda tuulta ja sadetta ja ilmapuntarikin laskee", johon, minä sanoin, että: "Oo — se ei meinaa mitään! Kesällä nousee pilviä ja häviää pilviä ja ilmapuntari nousee tai laskee milloin huonoiksi ilmoiksi, milloin hyviksi. Korkeintaan ukonilma siitä voisi nousta, kun on ollut niin hiostavaa ja painostavaa koko päivän, ihan kuin ukkosen haudetta". — —
No, eiköhän oteta sitten miehissä purjeryypyt!
Purjeryypyt otettiin ja sitten lukkarin tuliaisryypyt ja sitten lukkarin onniryypyt ja sitten lukkarin naimaryypyt ja niin edespäin.