— No eihän nyt hullunakaan tänään, pyhäpäivänä!
— Tänään, tänään! Ei hätä lue lakia. Mitä ennättääkään vielä syödä ja repiä ennen huomista! Ja pitäähän sitä härkääkin auttaa kaivosta sapattina, saatikka ottaa kiinni susi, joka on hengenvaarallinen koko saaren kansalle ja eläimille.
— En minä sitä sano, että olisin vastaan. Menkää vaan te, jotka olette nuorempia. Minusta ei enää ole sellaiseen hommaan. Susi on vikkelä eläin, pirun vikkelä.
Samaan aikaan oli myöskin Kiis-Juonaalla vieraita.
— Kuului tulleen susi saareen viime perjantaina.
— Ole nyt!
— Niin ne sanovat. Hallin-Aape oli nähny; sen viime perjantaina Hailniemessä. Oli juossut pohjoisesta päin pitkin rantaa ja hyökännyt Aapen poikaan kiinni. Pojan olkapäässä ja käsivarressa kuuluu olevan seitsemän hampaanjälkeä, Se se se, änkytti kertoja, tekee vielä kummia, jos saa olla kauemmin saaressa. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se taida paljoa katsoa syömään käydessään, onko edessä ihmisen lapsi vai lehmän vasikka. Eikä sitä saa saaresta pois muuten kuin että joka mies lähtee jahtiin ja pitkässä rivissä kuljetaan läpi maan päästä päähän ja katsotaan joka loukko.
— Menkää vaan, menkää vaan, te nuoremmat. Minä olen jo vanha mies ja tuota noin — minusta ei ole enää niin vikkeläin eläinten pyytäjäksi. Riittää se kun saan silakan kiinni lautaselta.
— Vikkelä se paholainen kuuluu olevan! Vaikka oli Aapen pojalla ollut kirves kädessä, oli se vaan kiinni käynyt ja päälle hyökännyt ja siinä rytäkässä pojan kirves joutui ties minne, ja miten olisi käynytkään, ellei Aape itse olisi ennättänyt kirveineen hätään. Vasta sitten oli muristen ja niskakarvat pystyssä ja häntä kippurassa loikkinut tiehensä. — Kyllä se on niin, että ei sitä auta jättää kauemmaksi aikaa maalle sitä eläintä. Syö se lehmät ja lehmän vasikat, koirat ja ihmiset kuin susi suuhunsa ja kuin haukka hampaisiinsa.
Tupaan tuli vielä kolmas, joka tiesi kertoa, että Pohjoisrivillä olivat viime perjantaina nähneet loistonvartijat rannalla lumessa suden jäljet, jotka johtivat, kun niitä vähän matkaa voitiin seurata, Hailnientä kohti, siis Hallin-Aapen työmaalle, jossa se susi sitten nähtiinkin.