Sen sijaan ei kenenkään huomio kiintynyt ihanaan auringonlaskuun lännessä ja kuun nousuun idässä ja saaren kärjessä vielä sulamattomina olevien ahtojäävuorien punertavaan hohtoon lännen puolella ja vihertävään välkkeeseen varjopuolella vähää ennen auringon painumista meren taa, eikä tuuliseen tummaan mereen, jossa läikkyi idässä kuun kultalevyt ja lännessä laskevan päivän punaiset vaskiläikät.
Väsyneinä päivän vaivoista hajaantui miesjoukko ja alkoi ääneti pitkässä ja säännöttömässä jonossa kävellä hämärtyvän metsän läpi johtavaa rantapolkua myöten kylää kohti.
Vielä kerran raiutti yhä hämärtyvää metsää valtava nauru, kun Pekon Api, väsyneenä kävellä löntystäen ja raastaen pakottavilla harteillaan raskasta hyljepyssyään lausui:
— Äi tollot tästä hommasta kerrassa metään, äi neen metään — äi neen metään.
KUOLLUT VAALIPAPPI.
On eräs kevätkesän kauneimpia sunnuntaipäiviä. Aurinko paistaa kirkkaalla taivaalla. Vain muutamia valkeita pilviä kiitää siellä lännestä itään.
Satamassa on eräs vieras alus. Se on pitkä ja kapea, mustaksi maalattu nopeakulkuinen jahti. Kaikesta näkee, että se on huvialus. Eivät mitkään muut ole niin kapeita, eikä muissa ole niin korkeita ja valkeita purjeita, eikä missään muissa niin hyvää järjestystä ja puhtautta, eikä niin suuria kajuuttoja. Olisittepa nähneet sen tulon ankkuripaikalle! Suuressa kaaressa kääntyi se komeasti päin tuulta ja äkkiä, aivan yht'äkkiä ja yht'aikaa hulmahtivat keulapurjeet alas kauniisiin laskoksiin. Alus vähentää vauhtiaan. Hetkisen perästä se jää paikalleen ja alkaa luisua perä edellä. Juuri silloin putoaa ankkuri ja kettinki helisee. Alus jää paikalleen. Isopurje lasketaan alas. Matruusit käärivät purjeita ja peittävät ne ja järjestävät sitten köysiä. Jolla lasketaan vesille ja kytketään perälle. Alhaisinkin laivamies näyttää rannalla tähystelevistä kalastajista korkealta herralta. Kaksi niistä soutaa maihin ja pyytää ostaa tuoreita haileja ja maitoa. Niiltä laivamiehiltä saavat kalastajat kuulla, että jahdin omistaja ja päämies on eräs rikas ja mahtava paroni, joka huvikseen ja aikansa kuluksi purjehtii kaiket kesät ristiin rastiin yli Valtiasmeren ja Suomenlahden.
"Ihan huvikseen vain purjehtii!!", ihmettelivät kalastajat.
"Ihan huvikseen se sitä tekee", vakuuttavat matruusit. "Onhan niitä senkinlaisia niissä korkeissa ja rikkaissa vallasmiehissä. Rikas se on tämäkin ja sitä sanotaan paroniksi, mutta se taitaa olla kreivi."
"Kreivi?!"