Ääniluettelon tekijät jäivät hetkiseksi rauhaan. Mutta hyvin tietäen, ettei tämä rauha, enemmän kuin muutkaan maalliset rauhat, tule olemaan pitkäikäinen, alkoivat he tuumia pakoa, etsiäkseen rauhallisemman työpaikan.
He ymmärsivät, etteivät he vähällä pääsisi isännästään ja neuvojastaan eroon, ja pelkäsivät loukkaavansa häntä jo pelkällä viittauksellakin lähtöaikomuksiinsa. Salaalähtö loukkaisi isäntää myös, mutta huomioon kun otettiin hänen huono muistinsa, lankesi vaali paon hyväksi. Oltiin varmat, että huomenna selviydytään papista helpommin kuin rupeamalla tänään hänelle esittelemään, syillä millä hyvänsä, poislähtöä.
Vaikeammaksi ratkaista tuli kysymys, mitä tietä pako tapahtuisi.
Laillinen tie olisi kulkenut ovien kautta. Mutta ne johtivat kaikki pihalle ja siellä hulmuili satapäinen huvimatkailijain joukko. Siellä oli myös Joel ja kukaties mamma ja pappa itsekin. Pihan keskellä seisoi mieskuoro, joka parhaillaan lauloi, minkä kurkusta läksi: "— — — saatujen saari, saartavat sun…" Kaikkien huomio oli kyllä sillä hetkellä kiintynyt kuoroon, mutta sitä selvemmin huomattaisiin, jos joku yrittäisi yleisen jännityksen vallitessa kävellä, etenkin paperikääröt kainalossa, portteja kohti, ja aidan yli rimpuileminen olisi leimattu auttamattomaksi hulluudeksi ja tunnelman tahalliseksi ja törkeäksi rikkomiseksi.
Lähinnä pienemmät ulospääsyreiät ovat ikkunat. Tarkastettiin "papan kansliakamarin" ikkunaa. Se johti pihalle. Sitä ei voinut käyttää. Viereisen salin kaikki ikkunat olivat sen sijaan pappilan yrttitarhaan päin. Siellä ei nyt laulun aikana liikkunut ketään. Sen takaa alkoi metsä. Yrttitarhan pensaiden ja istutusryhmien varjossa näytti olevan mukava paeta, ja pako toteutetuinkin paikalla, eikä suinkaan liian aikaisin.
Hetkiseksi kyyristyivät pakenijat ulkona seinän viereen, sillä salista kuului askeleita. Pappi siellä kulki taas salin kautta "kansliakamariinsa", hokien tutulla äänellä mennessään:
"Markka penni, markka penni. Kullakin oma koluuminsa."
ERÄS HYLJERETKI.
Ilta lähenee ja matkaa on vielä paljon jatkettava.
Kaukana edessä, siellä missä jää ja taivas yhtyvät, häämöttää korkea, vuorimainen jääröykkiö, joka näin auringon laskun edellä näyttää niin kummalliselta, kuin pieneltä kaupungilta torneineen, joiden kullatut huiput välkkyvät ilta-auringossa. — "Sinne on meidän pyrittävä, sillä aurinko paistaa kuin avannosta ja siitä tulee yöksi paha ilma", sanoi miehistä vanhin. — "Sinne, sinne!" vastasivat toiset kuin yhdestä suusta.