Eiköhän sinun hevosesi vaan pahasti höyryä. Ei se mikään kolmenmarkanhevonen ole tämä meidänkään, mutta niin se savusi kuin köyhän sauna, kun noustiin jäältä maalle äsken. Mentäisiköhän katsastamaan, mitenkä sinun oriisi jaksaa.
Se on minusta ihan sama. Mennään vaan. Saahan tätä nyt hevosta katsoa.
Mentiin ulos.
Minä olin siinä pihalla ja läksin miesten mukana hevosta katsomaan.
Tullimiesten musta hevonen seisoi valjaissa renkaaseen kiinnitettynä ja huurteesta ihan valkeana kuin palttina.
No jokos tullimiehillä on valkea hevonen, nauroi isoisävainaja, joka oli sellainen lystikäs ukko, oli ollut sellainen koko ikänsä. — Kyllä nyt saa jäällä pelätä, kun tullimiehillä on valkea hevonen — etenkin jos vielä maalaatte rekennekin valkeaksi ja panette papin messupaidat turkkienne päälle.
Mentiin talliin.
Tunsivathan ne tullimiehet hevosen. Siellä se tallissa syödä rouskutteli kauroja kuin torpan hevonen jouluaamuna ja karva ihan kuivana ja kiiltävänä — välkkyi kuin silkki niin karvat kuin jouhetkin!
Taputtelivat hevosta tullimiehet ja mutisivat. Jo avasi lopulta suunsa päällysmies ja sanoi ukkovainaalle:
Sinulla on hyvä hevonen, saakurin hyvä.