Lopulta tuli lännestä koko Ruotsin laivasto Kuningas itse, Kustaa mikä lienee ollut nimeltään, oli uljaalla jaalallaan siinä mukana.
Jaa'a! Sellaista jaalaa ei ole näillä vesillä ennen nähty eikä kuultu.
Sillä ei kuulema kukaan muu koskaan purjehtinut kuin kuningas itse.
Pelkkiä kreivejä ja ruhtinaita ja amiraaleja kuului olleen väki siinä jaalassa kokista aina päämieheen asti.
Pelkkää kultaa ja kirkkaaksi hiottua vaskea oli hohtanut kaikkialta.
Mastojen nupit ja keulakoristeet olivat olleet puhdasta kultaa… Ankkuriketjut ja ankkurit pronssia… Lieneekö rautaa tai terästä ollut kuin kompassin neula…
Kaikki välkkyi kauniilta silmissä kuin nouseva aurinko.
Tavallinen talonpoika, kalastaja tai merimies, ei kuulema saanut mennä likellekään koko jaalaa. Kaukaa vain sai katsella, mutta älä koske kädellä ja älä astu jalalla sen puhtaalle kannelle.
Lieneekö edes sitä tekemässä ollut ainoaakaan tavallista alhaista ihmistä!
Etupäässä oli kulkenut rinnakkain mahtavina kuin meren kuningattaret, puhkoen leveillä ryntäillään aaltoja, kaksi niin vallattoman suurta linjalaivaa, leepurjeetkin nostettuina, ja heti kolmantena se kuninkaan jaala ja sitten vanavesijadassa kaikki ne muut laivat — Jumala sen enää muistaa kuinka monta.