Ville heräsi joutilaan ohjausrattinsa ääressä näihin ääniin täyteen tajuntaansa ja säpsähtäen vilkaisi taakseen, sillä kaiken aikaa hänestä oli tuntunut kuin hänen isoisänsä olisi seisonut siinä aivan hänen takanaan ja äänettömällä äänellä, mutta niin, että hän ymmärsi jokaisen sanan, kertonut noita satavuotisia muistoja kuninkaan luotsista.
Niin!
Satavuotisia ne muistot totisesti olivatkin sillä olihan silloin heinäkuun kolmas vuonna seitsemäntoista sataa ja yhdeksänkymmentä, ja nyt parhaillaan nousee siinä merestä päivä joka on heinäkuun kolmas vuonna kahdeksantoistasataa ja yhdeksänkymmentä.
ITAN KUOLEMA.
Siitä nelimiehisestä veljesparvesta, johon Liiva-Simo kuuluu, on Itan kuoleman jälkeen enää elossa vain yksi, nimittäin Simo, joka on nuorin.
Itta oli vanhin veljeksistä, kuollessaan muutamia kuukausia vaille seitsemänkymmentä.
Ulkomuodosta päättäen ei kukaan arvannut Itan ikää oikein.
Ne, jotka katsoivat hänen valkeaa partaansa ja näkivät hänen kaljun, kiiltävän päälakensa, jota ympäröi valkea hiusseppel, arvostelivat hänen ikänsä kymmenen vuotta liian korkeaksi, ja ne, jotka kiinnittivät huomionsa ainoastaan hänen punakkaan, leveään ja lihavahkoon naamaansa ja hänen pirteisiin, toisinaan äkäisiin, mutta melkein aina viekkaisiin silmiinsä ja yhä vielä hyvin säilyneisiin niin ruumiin kuin hengen voimiinsa, erehtyivät pitämään häntä kymmenen vuotta nuorempana kuin olikaan.
Joistakin syistä (jotka eivät kuulu tähän) vanheni hän siksi, mikä hän oli, jo noin viidenkuudetta ikäisenä — tarkemmin: viidenkymmenen ja viidenkuudetta välillä. Jos parta ja tukka olisivat pitäneet värinsä, olisi häntä kuolemaansa asti luultu korkeintaan viidenviidettä vanhaksi. Itta oli purjehtija.
Hänellä oli jahti, niinkuin Simollakin. Lieneekö johtunut hänen kummallisesta luonteestaan ja tavallista vilkkaammasta mielikuvituksestaan vai tilapäisestä humaluushulluttelusta, vai kaikista niistä yhteensä, sekin omituinen tapaus, jolle koko saari ja miltei kaikki Suomenlahden rannoilla ja saarilla asuvat ihmiset aikoinaan nauroivat paljon ja josta toisinaan yhä vieläkin puhetta syntyy.