Kapakkamestari Härjänpäässä Viinaa valaa Ja tyttöjä halaa, Vaan Liivan-Itta on herra!
Tämä säkeistö oli laulettava kolmeen kertaan, ennenkuin yleisö oli tyytyväinen ja malttoi odottaa jatkoa, jota tuli ja tuli. Kapakan isäntä nauroi toisten mukana eikä osoittanut suosiotaan muita laimeammin. Tuskin kukaan iski niin vimmatusti kämmeniään yhteen kuin hän, kun kolmannen kerran päättyi säkeistö kapakkamestarista. Hänhän se oli ainoa, joka hihkaisi, että "vieläkin kerran!", mutta Itta ennätti jo aloittaa uuden säkeistön.
Kun kapakoitsija huomasi, että Itta laulullaan, joka kuului kadulle asti, vetää yleisöä hänen kapakkaansa, joka oli siihen asti ollut miltei unohduksissa, meni hän Itan luo ja sopotteli hänen korvaansa:
"Jos laulat koko illan ja vielä muinakin iltoina, vaikka joka ilta, saat ilman maksua juoda mitä vain ja niin paljon kuin haluat ja hyvän palkan lisäksi itsellesi ja apulaisillesi", jolloin Itta veti esille paksun rahakukkaronsa ja sanoi:
"Jaaha. Paljonkos ollaan isännälle velkaa?" — maksoi velkansa ja siirtyi sanaakaan sanomatta miehineen toiseen kapakkaan.
Se oli loistokohta Itan elämässä.
Sitä sangen monet kotisaarella ihan vakavissaan pitivät alkavan mielenhäiriön enteenä, mutta ne, jotka niin uskoivat, erehtyivät surkeasti, sillä Itasta ei sekapäistä tullutkaan, hänen ainoa vikansa oli vain liiallinen halu ryyppyihin.
Siitä asianhaarasta oli Italla vaimovainajansakin kanssa joskus kiivaanpuoleinen sanasota avioliiton alkuaikoina.
Kerran, yli neljännesvuosisataa takaperin, oli Itan vaimo nimittäin sanonut:
"Sinä köyhdytät meidät juopottelullasi. Nielet kohta kurkkuusi sekä nurkat että nurkkakivet", johon oli Itta vastannut: