Ensin otettiin purjeryypyt ja sitten muita sen lisäksi, ryyppy ryypyn jälkeen.
Peränpidossa oli Itan alaikäinen pojanpoika, joka sai lämpimikseen yhden viinaryypyn, mutta ei yhtään enempää. "Yksi selvä mies on laivassa aina oltava", selitti Itta.
Jo kolmatta tai neljättä kertaa koetti poika saada ääntään kuuluviin, huutaen alas kajuutan luukusta:
"Taati hoi! Purjeita olis vähennettävä!"
Lopulta luukkua likinnä oleva mies kuuli sen ja nyhkäisi Ittaa ja sanoi:
"Ek sä kuule? Poika tuumaa, että olisi purjeita vähennettävä…"
"Höö! Poika pelkää vain, että joudutaan liian pian kotiin ja hän jää ilman toista ryyppyä. — He! Täss' on, ettet tarvi aina mankua!"
Itta itse nousi ylös ja toimitti ryypyn pojalle.
Toisiakin miehiä nousi kannelle ja alkoi ylt'yleensä kuulua huomautuksia:
"Liika on aina liikaa. Eiköhän oteta, Itta, purjeita vähemmäksi."