Saapuvilla istui myös maakunnan vanha pääkirjoittaja ja sen kihlakunnan vanhin, johon Markuksen tuleva saarelaisvallesmannipiiri kuului.
Maakuntavanhin oli noin viidenkuudetta vanha mies, aatelismies, lihava ja lyhyt, punakka kasvoiltaan ja hänellä oli valkea tukka, mutta ruskeat viikset ja ruskeat kulmakarvat ja hymyilevät silmät.
— Hyvää huomenta herra vallesmanni, sanoi maakuntavanhin vastaukseksi Markuksen syvään kumarrukseen. — Käykää istumaan tänne — on täällä vielä vapaita tuoleja.
— Anteeksi — tässä on kai tapahtunut jokin pieni erehdys?
— Kuulkaa, herra vallesmanni, ja pankaa mieleenne ja tehkää niinkuin minä teen: Minä en koskaan erehdy — en koskaan. Se oli ensiksi! Toiseksi — minulla ei ole koskaan mihinkään kiire, enkä koskaan mistään myöhästy!
Edellisen puheensa päälle hän nauraa hohotti ja kohteliaisuudesta nauroivat kirjoittaja ja kihlakunnan vanhinkin. Sen sijaan ei nauranut Markus, sillä hänestä tuntui julmalta puhua tuollaisella ivalla hänen muutamista myöhästymisistään. Tämä aamu ei nimittäin ollut ainoa, jolloin hän oli myöhästynyt. Päinvastoin tämänaamuinen myöhästyminen ei ollut mitään siihen nähden, mitä oli tapahtunut tuhka tiheään, pitkin tätä kesää ja edellistä, pyhien jälkeen: Useat maanantait oli hänen paikkansa tyhjä ja pahinta oli se, että hänen mukanaan myöhästyi toisia. Hän käsitti, että mitta on nyt täysi, että rangaistus on tuleva ja että se ei enää supistu pelkkiin muistutuksiin, ojennuksiin ja neuvoihin.
— Minä kyllä koettaisin olla täsmällisempi tästedes, jos…
— Jaa — siitä voitaisiin keskustella, — mutta istukaa toki ensin. — Herran nimessä! Käykää istumaan! — No niin. — Onko vallesmanni ollut näin keskellä viikkoakin purjehtimassa?
— Anteeksi — minähän en tiedä edes piiriäni ja minua kutsutaan vallesmanniksi.
— Teillä on tapana käydä purjehtimassa — sanoisinko pahana tapana, sillä se on vaarallista — soisin, että mieluummin tekisitte vain metsästysretkiä — kauniita tyttöjä ja viinaahan löytää niilläkin — hö hö hö — mutta kun teillä nyt kerran on tuo parantumaton halu merelle, niin päätettiin antaa teille paikka, jossa saatte merestä ja purjeista kerrankin tarpeeksenne. Teistä on eilen tehty saarelaisvallesmanni.