— Sinä, sinä.
— Älä sinä senkin sarvipää jääskeläinen sano minua sinäksi!
— No —
— Niin! Minä lyön teitä, jos kerran vielä kuulen sen sanan.
— No — konttoristi sitten.
— Mikä hyvänsä! — Eteispalvelija, menkää ilmoittamaan maakuntavanhimmalle, että minä olen suvainnut saapua ja odotan puheillepääsyä — mieluimmin heti paikalla.
Eteispalvelija oli saanut tästä juhlallisesta puhuttelusta entisen, vanhan, jo yli nelikymmenvuotiaan virastotottumuksensa takaisin. Hän kumarsi syvään käsivarret riipuksissa ja sanoi:
— Teitä, maakuntahallituksen ylimääräistä konttoristia, odottaa maakuntavanhin saapumaan puheilleen heti, ilman ilmoittautumista. — Eteispalvelija siirtyi parilla kolmella sivuaskeleella maakuntavanhimman virkahuoneen ovelle, avasi sen syvään kumartaen Markukselle ja sanoi:
— Tehkää niin hyvin —
Ovi hupsahti Markuksen jäljessä kiinni ja seisoi hän seuraavana hetkenä keskellä maakuntavanhimman virkahuonetta, jonka kalusto oli vanhaa, kiilloitettua mahonkia.