— Tänään täytät neljäkolmatta. Jos sisaresi olisivat kotona, niin panisimme toimeen pienen juhlan.
— Olenko minä jo niin vanha! Ja kerran pelkäsin, tokko pääsen koskaan edes kahteenkymmeneenkään! Voi kuinka elämä on pitkä ja rikas!
— Toivokaamme, että elämäsi olisi — rikas — rikkaampi kuin isäsi ja äitisi…
Syötyään poikkesi hän vielä venheelleen, jossa kääri purjeet kokoon ja peitti ne.
Kun hän lopultakin saapui työpaikalleen, havaitsi hän pitkän eteisen seinäkellosta, että hän oli myöhästynyt neljännestunnin, enemmänkin.
Eteispalvelija ei ollut saapuvilla, mutta ei kulunut montaakaan silmänräpäystä, ennenkuin hän ilmaantui. Kumaraharteisena ja kiivaan ja tyytymättömännäköisenä hän lähestyi Markusta.
— Koko aamu on minua juoksutettu: teidän vuoksenne ukon itsensä luona — meurusi hän.
— Hyvää huomenta ensin, rakas Häyrynen!
— Hyvää päivää tämä jo on muille, säälliseen aikaan nousseille ihmisille! No — sassiin nyt sinne maakuntavanhimman puheille! Ihan jalkoihin rakot saan juostessani koko aamupäivän teidän vuoksenne! Te olette myöhästynyt ja ukko tuolla on vihainen! Te olette myöhästynyt — sapperment!
— Minäkö?