— Niinkö!
— Niin! Olisitpas ollut näkemässä, äiti!
— Mitäs näiden vanhojen kauneudesta.
— Kauneus kuuluu kaikille, äiti! Toivoisin eläväni satavuotiaaksi nauttiakseni tämänlaisesta aamusta ja tämänlaisesta aamiaisesta, äiti. Sinä olet maailman parhain emäntä, äiti!
— Ole nyt!
— Ihan totta. Minä olen kokenut!
— Sinä olet kokenut vielä niin vähän, lapsi.
— Kokonaisen vuoden kiertelin käräjillä! Enkä minä ole enää lapsi. En totisesti!
— Vaikka vaan… Sinähän täytit vasta neljä kolmattakymmentä ajastaikaa tänään… Minä olen jo yli viisikymmentä… Vanhemman sisaresi syntyessä olin kaksikymmentä. Minä olin silloin nuori.
— Täytinkö minä tänään neljäkolmatta.