Niin katoaa elämä.
* * * * *
Kaikki kolme miestä seisovat siinä hiekkapengermällä ja katselevat valkeita, kauniita luita.
Kukaan ei puhu mitään.
Lopulta sanoo vallesmanni:
— No niin. Ei täällä kai muita "mätänemistilassa olevia ruumiita" ole?
— Ei pitäisi olla, vastaavat sekä Kallu että Simin Pokko.
— Mutta nämähän ovat pelkkiä puhtaita luurankoja, kahden ihmisen kylläkin…
— Jaa — Tullimiesten silmissä ne ovat voineet näyttää ruumiilta, sanoi Pokko. — Niin, ja tottapuhuen, onhan tässä välillä ennättänyt kulua jo kokonainen pitkä kesä. Merivesi, laine, hiekka ja päivänpaiste voivat saada paljo aikaan pitkän kesän kuluessa.
— No miehet, mitäs me näille tehdään?, kysyi taas vallesmanni ja vastasi itse: Mitäs tässä muuta voidaan tehdä kuin kaivetaan kuoppa tuonne ylemmäksi, niin kauas, ettei meri niihin enää ulotu, ja haudataan luut ja pannaan ristit pystyyn haudoille, kummallekin omansa jälleen.