— Ensi maanantaina — viimeistään ensi maanantaina.
— Niin niin. Ensi maanantaina. Sinusta taitaa olla ne matkat hauskojakin — hahaha! Panes tästä tupakaksi. Et ole kunnon sikaria tainnut polttaakaan sitten kun jouluna täällä!
— Kiitos vain sikarista! — Jaa että olisivatko ne häämatkat minusta kuinkakin hauskoja? No niinkuin sateessa ja myrskyssä räystään alla seisominen! Kaikkea sitä on Jumala viisaudessaan ihmiselle säätänytkin, kuin nuo käräjämatkatkin!
— Etkö sinä osaisi keksiä keinoa, mitenkä pääsisi niistä rauhaan — ainakin talvikäräjistä?
— Tee niinkuin Linkreen vainaja, joka täällä oli aikoja ennen sinua vallesmannina!
— No miten hän sitten teki?
— Jaa, miten teki? Passanneeko sitä sanoakaan…
— Sano pois vain. Kahdenhan tässä ollaan!
— No se — tuot noin — jos sattui olemaan joku luntreijari tai joku, joka oli varastanut laivarikosta ja jota odotti varma linnassa istuminen, niin — tuot noin — se Linkreen-vallesmannivainaja kutsui sen miehen etehensä tähän näin, tähän pöytänsä ääreen ja luki sille lakia, että: "Valitse nyt mitä teet ja paikalla! Mene linnaan tai nai minun piikani!" — Niin se sanoi. Se pelkäs nääthän, että piika tekee sille lapsen ja peljättävä olikin — montakin kertaa — ja piika saatava miehelle. Niin se vainaja löi kaksi kärpästä samalla iskulla: Ei tarvinnut ruveta maksamaan lapsen eläkettä, eikä mennä talvikäräjille ajamaan juttuja!
— Hyvä oli keino, mutta eikö asia olisi ollut selvä ilman muuta, kun ei olisi nostanut ketään vastaan syytettä?