Sumutorvet olivat huutaneet lakkaamatta sekä saarella että laivoissa.
Kello kolmen tienoissa iltapäivällä ohjasi eräs suolalaiva liian lähelle maata, Mustankallion kohdalla.
Maa nähtiin laivassa liian myöhään. Huonon vauhdin ja merivirran vuoksi ei ennätetty laivaa enää kääntää ja se kävi pohjaan kiinni kölistään ja jäi paikalleen. Laivan irtoköli, rai, pullahti pinnalle, kaariakin lienee katkeillut ja pohja repeillyt, koska laiva sai heti ankaran vuodon. Se täyttyi muutamissa minuuteissa vedellä — mikäli nimittäin suolan vuoksi sen sisään vettä sopi, eikä pumppuamisesta ollut mitään apua.
Tieto tapauksesta levisi kylään nopeasti ja vajaan tunnin kuluttua oli laivan ympärillä kuusi- tai seitsemänkymmentä haapiota, jaalaa ja jahtia ja suuri kansanpaljous naisia, lapsia, miehiä ja tullisökärit rantakalliolla katselemassa. Haapiot pysyttelivät aivan laivan kupeella ja lähistöllä soudellen ja huopaillen, milloin mitenkin asia vaati. Isommat alukset olivat käyneet ankkuriin laivan taakse, mikä minnekin. Kaikki odottelivat mitä tuleman pitää. Kaikilla oli alusta alkaen selvää, että tästä laivarikosta ei kukaan paljonkaan hyödy, koska sen kuorma oli sitä lajia tavaraa, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa, mutta jota vesi, suolainen merivesikin, syö sangen mielellään. Jokainen tiesi, että aina laivarikosta sentään jotain hyötyy, kun vain on kärsivällisyyttä odottaa. Tuulihan näytti kiihtyvän tunti tunnilta ja yö läheni. — "Kyllä se rupeaa vielä ennen puolta yötä sitä hajottamaan, saattepa nähdä", sanoi vanha kokenut Kiismatin-Matti, joka oli hyvä ilmojen ennustaja.
Laiva oli tammesta rakennettu.
Se tiedettiin jo kummassakin leirissä, sekä siinä, joka istui haapioissa ja muissa aluksissa ja tupakoi, sekä siinä leirissä joka istui tai seisoi Mustallakalliolla.
Tammilaivassa on vaskea!
Ja kun sieltä tulemaan rupeaa, tulee sieltä muutakin kuin tammea ja vaskea — tulee sieltä myös köyttä, purjetta, lokkeja ynnä muuta.
Ilta alkoi hämärtää.
Sumu oli hälventynyt ja tuuli kiihtyi — oli jo pieni kevätmyrsky, hyrsky löi jo yli laivan ja repi sen varpetta.