Niin se meni sillä kertaa!
Onneksi eivät lähemmin tarkastaneet hänen papereitaan ja tilejään.
Niin!
Tileissähän jo silloinkin pilkisteli pienoinen epäselvyyden paholainen, vajaukseksi vai miksi häntä nimitettänee!
Epäselvyydet lisääntyivät vuosi vuodelta ja tuli kesiä, jotka muuttuivat hänelle suoranaisen kauhun ajoiksi.
Hän pakeni saaresta merelle ja asumattomiin saariin viikkomääriksi milloin hylkeenpyynnin milloin muulla nimellä ja varjolla. Usein hän pelkäsi pakoilemistaan alkavaksi mielisairaudeksi ja sitä se lienee ollutkin.
Minkä enemmän syysmyrskyt lähenivät, sen turvallisemmaksi hän itsensä tunsi.
Talvi oli sittenkin ja lopultakin ihanin aika! Marraskuun lopulta huhtikuun loppuun sai olla ihan varmasti rauhassa tarkastuspelolta.
Viisi levon ja rauhan kuukautta!
Markuksen talvet olivat todellakin levollisia ja rauhallisia, mutta eivät hauskoja.