Markus sammutti kaikki tulet ja kävi maata tyytyväisenä ja iloisena siitä, että varmat kohmeloryypyt ovat tiedossa.
Seuraava päivä oli sunnuntai.
Oli kirkas syysaamu.
Päivä paistoi valjuna ja keltaisena vuorten harjujen päältä.
Miina toi aamukahvia ja herätti Markuksen.
Kello oli silloin kymmenen.
Markus meni herättämään koulumestaria aamukahville. Siinä olikin työmaa! Koulumestari makasi kuin ranka metsässä. Kauan sai Markus häntä ravistella, ennenkuin hän heräsi.
Miehet istuivat jälleen pyöreän pöydän ympärillä.
— No Esaias! Sinulla +aitaa olla pää kipeänä — hehehehe!
— Älä muuta sano! Minä taidan kuolla. Mitä ihmettä sinä minulle viime yönä juotit?!