— No ei hätää! Katsotaan eikö talossa ole vielä lääkettä.
Markus meni kaapille.
Pulloa ei löytynyt.
Julmistuneena hän kääntyi koulumestariin, jonka naamasta paistoi syyllisyyden tunto.
— Oletko sinä, saatana, käynyt varkaissa! Missä puteli on? i
— Minä en muista mitään!
— Et muista! Valehtelet! Kukaan muu ei ole sitä voinut viedä!
Markus meni etsimään putelia salin puolelta ja löysi sen tyhjänä sohvan alta, jolla koulumestari oli maannut.
— Voi sinä kurja itseäs! Pilaat sekä oman että toisen aamun! Ja nyt sinä lähdet tästä talosta ja vähän äkkiä!
Markus haki ruoskansa, tarttui koulumestaria niskasta kiinni ja kuritti häntä, löi ruoskallaan pari kymmentä kertaa. Sitten huusi hän koulumestarille: