— Enkä muista!
— Sinulla on liian suuret vaatimukset!
— Liian suuret vaatimukset?
— Niin. Etkö sinä sitä vaatisi, tai toivoisi, että me usein istuttaisiin tällä tavalla juttelemassa, eikä vain kerran kymmenessä vuodessa?
— Sitä sitä. Minä toivoisin että hyvin usein — kerran viikossa — kerran päivässä — aina kun vain tuntuisi tarvis olevan.
— Mikä tarvis sinulla nyt oli — hempukka —
— Minä vain tahdoin toivottaa onnea —
— Johan sinä teit sen eilen aamulla.
— Silloin oli koulumestari myös siinä. — Älä sinä sano minua hempukaksi! Se mantereen epeli — se hento yöperhonen, joka seisoi äsken kanssasi Venekalliolla, se on sinun hempukkasi — kesähempukkasi — Niin! — Kaikennäköisiä otuksia niitä on alkanutkin tänne ajautua — laiskottelemaan. Pysyisivät kesät kaupungeissaan, missä ovat pimeät syksyt ja talvetkin! Mokomatkin! Teeskentelijät!
— Älä sano Martta-neitiä teeskentelijäksi!