Ääneti katselivat niitä huvimatkalaiset kauan aikaa.
Haapiot alkoivat jo kadota Maaletonniemen taa, kun Martta alkoi keskustelun:
— Me olemme totisesti nähneet kolme venekuntaa oikeita polynesialaisia ja yhtä niistä puhutelleetkin! Kuinka he ovatkaan alkuperäisiä! Minä olen varma, että oikeat polynesialaiset eivät ole tämän kummallisempia! johon koulumestari vastasi:
— Kuinka te Martta-neiti voisitte vaatiakaan, että oikeat polynesialaiset olisivat kehittyneempiä kuin nämä meidänkään saarelaisemme? Eiväthän he ole maan päällä olleet kauemmin kuin nämäkään! Tätä seurasi yleinen raikas nauru ja varmaa on, että Martta siinä joukossa kaikkein makeimmin ja heleimmin nauroi.
He soutivat jollalla pitkin salmea lahteen, jonka kivikkorannalle he nousivat ja tekivät kävelyretken Lounatkorkealle.
Sieltä palattua olivat he nälissään ja väsyneitä. Syötyä oikaisivat useimmat itsensä kalliolle pitkäkseen ja nukkuivat.
Naiset joko lukivat mukaan ottamiaan kirjoja, tai tekivät käsitöitä.
Illalla myöhään alkoi nousta lounaasta ukkospilviä. Niiden mukana tuli ripeä tuuli, joka toi heidät tunnissa kotiin.
* * * * *
Elokuu on kulunut miltei loppuun.