Lopulta alkaa kaikki väreillä ja kangastusuni häviää.

Nuo näyt ovat aina rikastuttaneet hänen unielämäänsä.

Sellaisten öiden jälkeen on hän aina herännyt virkeänä, onnellisena ja iloisena.

Niinä aamuina on hän soitellut viuluaan, tuntimääriä, koko aamun, aamiaiseen asti.

Kuinka ihania ovatkaan nuo unet olleet!

Unetar on saapunut silloin hänen luokseen hyväntekijänä ja luonut hänen eteensä kuvia, niin ihmeellisiä ja suurentanut ja kaunistanut todellisuutta.

Monta päivää on hän sellaisten aamujen jälkeen elänyt kuin toisena ihmisenä.

Markus istuu, polttaa sikariaan ja katselee kangastuksia, jotka ovat miltei yhtä ihania kuin hänen unikangastuksensakin.

Idässä Lavansaari on kohonnut yhä ylemmäksi merestä.

Se on irti siitä, kuin tahtoisi nousta taivaalle, autereeseen, valoon.