Ne näyttivät tulevan pohjoisesta.
Martta: Katsohan, setä, kuinka paljon pääskysiä!
Markus: Niin on.
Martta: Ne lentävät ikuisen kesän maille… Jättävät meidät tänne talven kynsiin… Sinut tänne jäiden ja hyisen meren keskelle.
Markus: Niin.
Martta: Ajatteles! Sinähän tiedät, miten nopeaan pääskyset lentävät?
Markus: Niin — miten se nyt olikaan… Neljäsataa ja viisikymmentä kilometriä tunnissa. Lähes viisisataa kilometriä tunnissa. On siinä vauhtia!
Martta: Ne läksivät siis Suomen mantereelta kuusi minuuttia takaperin.
Me seisoimme jo silloin tässä. Seitsemän minuutin perästä ne lentelevät
Viron lakeuksien yllä, kun me vielä yhä seisomme tässä ja juttelemme.
Ajatteles! Tänä iltana ne ovat jo ikuisen kesän mailla, Niilin
laaksoissa! Ovat nähneet tänään ennen auringon laskua Alpit, Italian,
Välimeren… Ajattelehan, setä!
Markus: Mitäs ajattelemista siinä on!
Martta kääntyi jälleen Markukseen päin.