Hän näki unta, että joukko saarelaistyttöjä ympäröi häntä, Miina oli joukossa, otti häntä kädestä ja puhui hänelle: "Tule pois saareen takaisin! Sinä laihdut ja vanhenet kulkiessasi kaupungista kaupunkiin ja kapakasta kapakkaan. Tule kotiin. Täällä on sinulle ruokaa yltäkylläisesti — paljon sianlihaa, perunasoppaa, leipää, voita ja mitä haluat ja ruokaryypyt joka aterialla!"
Aamulla herättyään ihmetteli hän unensa selvyyttä.
Miinan ääni kaikui vielä hereilläkin hänen korvissaan. Siitä oli seurauksena, että hän ajatteli Miinaa koko aamupäivän.
Hänelle muistui, kuinka hän silloin kerran puutarhassa oli uhannut naida Martan ja kuinka Miina oli siihen sanonut: "Ei koskaan!"
Häntä miltei ääneen nauratti tuo tapaus, nyt perästä päin muistellessa.
Hän päätti palata kotiin.
* * * * *
Iltapäivällä asettui myrsky ja kääntyi tuuli hyväksi.
Illalla myöhään he ankkuroivat kotisaaren satamaan.
Vallesmannilasta näkyivät tulet.
Miina valvoi vielä.