Hän oli ollut hyvin huolissaan koko ajan, valvonut myöhään yöhön joka ilta, herännyt väliin yölläkin kuuntelemaan, koputtiko joku ulko-ovelle, vai kuuliko hän väärin.
Päivisin oli hän käynyt kalliolla tähystelemässä ilmaantuisiko vallesmannin jahtia mistään näkyviin ja tiedustellut kaikilta, jotka tulivat mantereelta, oliko vallesmannia nähty missään.
Vallesmannin kotiin tultua hän miltei itki ilosta.
* * * * *
Teetä odotellessaan istui Markus kirjoituspöytänsä ääressä nojatuolissa ja tupakoi.
Pian kuuluivat tutut keveät askeleet ja Miina ilmaantui isoine tarjottimineen, jolla oli teetä, sokeria, voita ja leipää iltaseksi.
Miina asetteli teen ja ruuan pöytään — hyvin hitaasti — ja jäi senkin jälkeen vielä katselemaan Markusta.
— Mitä siinä töllistelet! Mene keittiöön työhösi!
— Kuules, Markus —
— Älä sano minua Markukseksi!