Kerran sotkeutui ison purjeen jalusnuora jahdin perän ympärille ja jäi kireälle ja jahti kulki ylös tuuleen kuin hyvän peränpitäjän ohjaamana. Se kulki yhtä kyytiä yläpuolelle Kallun olinpaikan.
Kallu lakkasi uimasta ja jäi katselemaan, mihin jahti rupeaa ajautumaan.
Vesi oli jo kylmää, mutta hän luuli tarkenevansa vielä kauan.
Jahti on nyt vain korkeintaan sadan metrin päässä Kallusta, tuulen päällä ja vähän vasemmalla.
Kallulla oli aikaa silmäillä saareenkin päin. Sen loistot näkyivät hyvin, varsinkin Pohjoiskorkea. Mutta sitten kiintyi hänen huomionsa korkeaan tulipatsaaseen, joka kohosi kylän kohdalta.
Siellä oli tulipalo ja sen loimu kohosi korkealle taivaalle, mutta
Kallu ei voinut täältä asti päätellä, missä talossa siellä tulipalo on.
Tällä aikaa oli jahti ruvennut taas luovailemaan myötäistä.
Isonpurjeen jalustin oli jälleen päässyt vapaaksi ja heitti puomi paukkeella milloin vasemmalle milloin oikealle.
Kallu koetti tarkata itsensä jahdin luovimisen keskilinjalle.
Hänen suunnitelmaansa kuului päästä jahdin perän luo sillä hetkellä, kun isossapurjeessa ei ole tuulta ja sen jalusköyden pohdit riippuvat alhaalla meressä.