Niihin on silloin mukava tarttua kiinni ja vetää itsensä sitten niitä pitkin kannelle.
No nyt!!
Kallu syöksyi uimaan jahtia kohti, joka räpyttelevin purjein seisoi paikoillaan lähempänä kuin koskaan ennen.
Hän ui minkä ikinä jaksoi ja sai kun saikin alhaalla riippuvasta jalusnuorasta kiinni.
Hän ähki itsekseen:
— No nyt! Nyt on jahti minun ja henki minun!
Hän koetti heti jalusnuoran avulla kiivetä kannelle, mutta havaitsi olevansa niin väsynyt ja kohmettunut, ettei kykenekään sitä tekemään. "No — ei hätäillä! Onhan tässä aikaa levätä!"
Ja Kallu lepäili, kaiken aikaa pitäen lujasti kiinni jalusnuorasta.
Jahdin kansi ei ollut korkealla.
Se ei totisesti ollut korkealla!