SAARELAISVALLESMANNIN ENSI PÄIVÄ.
Oli lämmin kesäyö, juhannuspäivän jälkeistä toista arkipäivää vastaan, kun hän ensikertaa saapui saarelleen.
Vähän myöhemmin nousi päivä koillisesta, meren saarteelta ja sen vaaleassa sinipunaisessa valossa läikkyi miltei tyyni meri kuin jättiläisopaali.
Satama oli tyhjä.
Kaikki isommat alukset olivat Virossa kevätmarkkinoilla.
Kalastushaapiot olivat ylös teloille vedetyt.
Kukaan ei ollut verkoilla, sillä kevätkutukalastus oli loppunut jo ennen juhannusta eikä syyskesän kalastus ollut vielä alkanut.
Töin tuskin tuntuva länsituuli puhalteli.
Loppumatka oli kuljettu miltei tyynessä.
Satamaan luoviessa kulki jahti kuin hiljaa hiipien, ettei muka herättäisi nukkuvaa kylää. Lähellä luotsisiltaa se kuitenkin päästi pahan rähäkän, kuin kiusallaan ja ilkeyksissään — Pelto-Kallu nimittäin oli pudottanut ankkurin mereen ja ketju kolisi ja helisi Kallun heitellessä sitä menemään ankkurin jälkeen ja korkeat vuoret kaikuivat.