Pian oli jälleen hiljaista.
Jahti seisoi paikoillaan.
Purjeet laskettiin alas ja käärittiin ja sitten souti Kallu vallesmannin maihin. Jo jahdin kannella hän oli esitellyt:
— Ei kait vallesmanni nyt yöllä rupea viemään tavaroitaan maihin.
— No — mitenkähän tekisi?
— Minä tuon jahdin sinne vallesmannin omaan rantaan. Siitä saa mukavasti tavarat maihin ja sisään tarvitsematta kantaa niitä läpi kylän.
— Sinähän nämä olot tunnet — tee niinkuin hyvä on, oli vallesmanni siihen sanonut.
Rannassa oli muutamia varhaisia vanhoja miehiä seisoskelemassa erään saraimen seinustalla ja tupakoimassa.
— Siinähän se nyt tulee se uusi vallesmannikin, tuumittiin siellä.
— Siinä se tulee.