Tällä kertaa kuitenkin Markuksella oli halu päästä perille siitä asunnosta, joka kenties vuosikausia tulisi olemaan hänen kotinsa.
Jo aamiaiselle tullessaan oli hän poikennut virkahuoneeseensa. Sen oli hän silmäillyt kaikkein ensiksi ja nyt hän palasi sinne perinpohjaiselle tarkastukselle.
Kun vallesmannien vaihdokset sattuivat näin odottamattomissa olosuhteissa, ei mitään virallista lähtöjä tulokatselmusta ollut tapahtunut. Kihlakunnan vanhimman piti kyllä seurata Markusta toimittamaan tarkastusta ja pitämään tarkastuspöytäkirjaa arkiston ja viraston luovuttamisesta uudelle vallesmannille, mutta se jäi tekemättä kahdesta syystä:
Ensiksi — koska kihlakunnan vanhin pelkäsi merta. Hän ei ollut tehnyt vielä ainoaakaan virkamatkaa kihlakuntansa uloimpiin osiin, selkäsaariin. Se oli pätevä syy se! Minkä sille luonnolleen voi! Eikä laki määrännyt virkapätevyyksiä luetellessaan, että kihlakunnanvanhin ei saa pelätä merta, eikä tulla merikipeäksi.
Toiseksi — koska ei ollut viran- ja arkiston luovuttajaa. Niin, minkä sille voi, että mies tuli hulluksi! Eihän minkäänlainen tarkastus olisi voinut kumminkaan auttaa tässä mitään. Markuksen tehtäväksi ne joka tapauksessa jäivät — kaikki se mikä ei ollut kunnossa.
Virkahuoneen kalusto oli valtion. Siihen kuului kirjoituspöytä, kirjoitustuoli, pyöreä pöytä — jolla usein myöhemmin pelattiin korttia — ja sen takana nahalla päällystetty sohva — sen yläpuolelle kiinnitti Markus monihaaraiset poronsarvet ja ripusti niihin kaikki metsästystarpeensa, ja niitä oli paljon — iso, miltei koko seinän täyttävä arkistokaappi ja kolme tuolia.
Virkahuoneessa oli vain yksi ikkuna, pihalle päin. Ikkunan vierestä, vasemmalta, miltei nurkasta, vei ovi tuohon keittiön kanssa yhteiseen eteiseen. Sohva oli keittiön puoleisella seinustalla. Sohvalta katsoen oli lähimmässä oikeassa nurkassa uuni, samanpuoleisessa seinässä ovi makuukammariin ja vastakkaisella seinustalla seisoi arkistokaappi isoine lasiovineen. Pöytä oli ikkunan alla. Pöydän ovenpuoleisessa päässä oli tuoli. Siihen käskettiin istumaan ne, joilla oli asiaa. Siihen ensin istutettiin muun muassa silloin tuo säveltäjä. Paremmat vieraat istutettiin sohvalle.
Markus istui virkatuoliinsa.
Siitä oli näköala pihalle.
Siitä ei nähnyt muuta kuin kappaleen pihaa, jossa parhaillaan huojui tuulessa keltaisia voikukkia. Kauempana oli kiviaita ja eräitä taloon kuuluvia rakennuksia ja niiden takana metsä ja sitten taivas. Aamulla varhain paistoi tähän ikkunaan aurinko, mutta vain kesällä. Ilta-aurinko sen sijaan ei päässyt milloinkaan tähän ikkunaan, sillä eteinen varjosti.