— Puhukaa vain. Puhukaa vain.
— Nimittäin että onkohan ne tilapaperit jo tulleet?
— Jaaha — tilapaperit? — käykäähän istumaan, olkaa hyvä!
— Jaksanhan minä seisoakin. Onhan tätä aikaa kotonakin, istumiseen.
Annastiina käy kumminkin istumaan ja jatkaa selostustaan varsinaisesta asiastaan:
— Niin, imisionit. Meillä oli nääthän viime talvena huussyyni. Se entinen vallesmanni, joka hulluks tuli, sen piti jo maaliskuussa. Meillä on ruunun tila ja kun se ukkovainaja kuoli toissasyksynä, silloin turskalaivasyksynä —
— Turskalaivasyksynä?!
— Niin, silloin kun se turskalaiva kävi Maalettoon, tuonne maan taakse. Sinä syksynähän se kuoli, niin nyt täytyi pitää huussyyni. Minun nimeni on Annastiina ja ukkovainaja oli Jyri, Mattilan numerosta, se on kymmenettä numeroa. Kyllä se pitää täällä papereista ja kirjoista löytyä.
— Kukas on lähin perillinen, joka asukasoikeutta hakee? — Te itse ensinkin ja luultavasti —
— Kyllä minä, vallesmanni kulta, olen ihan yksinäinen ja turvatoin ihminen ja vallesmanni ottaa ja selvittää nyt tämän asian minun puolestani, kyllä minä sitten palkitsen.