Markusta raukaisi ja nukutti.
Hän oikaisikin lämpöiselle kalliolle nukkumaan.
Mitään muuta ääntä ei kuulunut kuin ummikkaan kohahtelu rannoilta ja joku kolahtelu tai koiran haukahtelu kylältä.
Markus nukkui pian.
Noin tunnin kuluttua hän heräsi hälinään ja paukkeeseen, joka kuului mereltä.
Oli ruvennut tuulemaan.
Kallu oli vetänyt purjeet ylös ja ne siellä nyt paukkuivat.
Parhaillaan Kallu veti ankkuriketjua, joka helisi. Hetken perästä hän alkoi luovia satamaa kohti, johon oli matkaa runsas puoli kilometriä.
Pihalla tapasi Markus Miinan.
— No — jokos Miinan kahvi on valmista?