Yksinäinen mies ei kuolisi milloinkaan, koska kukaan ei häntä vainoaisi, eikä pyrkisi penkomaan hänen asioitaan.
Hän eläisi kuin onnen poika!
Hänellä ei olisi velkaa kenellekään — ei synnin eikä rahan.
Hän asuisi saunassaan ja keväisin ja kevätkesin hän peittoaisi ja parkitsisi kuutin ja hylkeennahkoja.
Laivat toisivat hänelle syysöisin pyssyjä, ruutia, luoteja, kirveitä, polttopuuta, vaatetta ja muonaa ja viiniäkin ja kultarahoja.
Niitä en minä tarvitseisi, kultarahoja.
Ne minä hautaisin maahan saaren keskelle, niin paljo kuin niitä saisinkin, sekä vasken että hopean ja kullan.
Mutta viinin, muonan, vaatteet ja kaiken muun minä tarvitsisin!
Rahaa en!!
* * * * *