— Niin niin.
— No sehän on helkkari, että en!
— Ei se ole niinkään helkkari. Muistahan niitä kahta vainajaa. Niitä vartenhan tänne taittiin oikeastaan tullakin, vaikkei minulle sitä ole vielä sanottu. Minä en muuta sano, kuin että sinä Kallu kyllä tiedät enemmän kuin minä ja vallesmanni yhteensä — ja se on hyvin vähän mitä me tiedämme — se on sama kuin ei mitään.
Vallesmanni puuttui myös puheeseen:
— Niin. Mitäs miehet tästä asiasta tietävät?
— Minä tiedän vain sen, sanoi Pokko, että tässä toissa syksynä kävi tähän kaukaa tuleva iso laiva sumuisena ja myrskyisenä yönä. Siihen laivaan kuuluvia ovat olleet ne miehet, jotka makaavat tuolla luoteisrannalla ja joiden päältä jäät ja meri on hiekan huuhtonut pois. Niin tietävät ne, jotka täällä ovat käyneet. Kukaan ei tiedä miten asia kävi. Kaksi miestä laivasta pääsi maihin. Sääliksi käy raukkoja!
— Sääliksi!, kivahti Kallu ja katsoi karsaasti Pokkoa oikealla silmällään, jonka luomi oli taas tupsahtanut alas.
— No — eikös sinun sääliksesi kävisi?
— Mitäs näistä on lukua — vieraista ihmisistä: Ei niillä ole nimeä — ei puhetta — ei mitään.
— Kunhan oma poikasi tulee siihen ikään, että lähtee merille ja joutuu laivarikkoon johonkin mustien saarelle —