Hän katui, että oli itse alkanut puhua yksinäisestä saaresta ja olosta siellä.
Siitähän tämä puhe pääsi menemään niihin vainajiin!
Olisi minun pitänyt älytä ja pysyä vaiti!
Kallu epäili, että Pokko tietää enemmän kuin on luvallista ja siitä syystä hän vielä uhkaili:
— Nämä puheet tulevat sinulle vielä kalleiksi, kuulehan Simin Pokko!
Niin niin! Pidä vaari sanoistasi!
— Kyllä minäkin olen sitä mieltä, sanoi vallesmannikin, että turhaa sinä Kallu kiivailet tälle Pokolle. Eihän Pokko sinusta ole sanonut yhtä ainoaa pahaa sanaa! Sinähän itse itseäsi härnäät ja suututat omilla puheillasi, kuin paha akka, tai kohmeloinen mies.
— Siinä nyt kuulet, sanoi Pokko.
— Mitäs sinä vallesmanni tiedät? Et mitään!, saneli Kallu ja täytti piippuaan.
— Koska nyt taidetaan jo olla joka mies syönyt ja valmis, niin lähdetään maihin katselemaan miltä siellä näyttää, sanoi vallesmanni käskevästi.
Pelto-Kallu ja Simin Pokko nousivat ylös kannelle, panivat jollan vesille ja jäivät äänettöminä odottamaan vallesmannia. Tämä viipyi vielä kajuutassa. Hänellä oli mukanaan tuo kirjelmä, jossa hänet tälle retkelle on määrätty. Hän haluaa vielä kerran tarkastaa, onko ruumiiden löytöpaikkaa kirjeessä tarkemmin määritelty. Ei ole. Siinä vain sanotaan: "Rantahiekalta." — Jahdista käsin oli vallesmanni jo aikaisemmin katsellut maalle ja havainnut itärannan olevan kivikkoa ja sai kuulla miehiltään, että hiekkarantaa on vain saaren luoteisrannalla ja vähän sielläkin. "Sieltäpähän löytyvät", ajatteli Markus, pisti paperin povitaskuunsa ja nousi kannelle.