— Olen.
— Niinkö paha, ettet enään lepykään?
— Niin. Enkä minä hyvä sinulle ole koskaan ollutkaan. Ei tässä mitään uutta ole tapahtunut.
— Oletko sinä aina ollut minulle paha?
— Olen.
— Sitähän minäkin olen ajatellut.
— Sinäkin! Milloin?
— Silloin, kun minä lupasin sinulle silkkihuivin ja sinä et sitä huolinut, vaan läksit karkuun saunasta.
— Se olikin tuhma teko.
— Mikä?