Loppumatkalla hän kulki ohi niityn, josta hän poimi ison kimpun keltaisia ja valkoisia kukkia.
Hänen vanha äitinsä oli iloinen siitä, että hänen Santransa tuli kotiin terveenä ja reippaana ja toi muassaan paljon kukkia ja paljon rahaa.
* * * * *
Vielä samana iltana myöhään alkoi puhaltaa navakka länsituuli, ja sen kiidättämänä purjehti vanha Hinterikki pitkin yötä Haminaan, jonne hän saapui kello kolme aamulla, päivän nousun aikaan ja kävi muutamaksi tunniksi "Vesan" kajuuttaan maata, koska ei tahtonut vielä niin varhain mennä vaivaamaan poikaansa Anterusta.
Kello seitsemän aamulla hän sitten seisoi poikansa edessä, jolle hän jätti kymmenen tuhatta markkaa kymmenettä osuutta vastaan molemmissa valmistuvissa kolmimastoissa, joita hän päivän kuluessa, aamiaisen jälkeen, kävi poikansa kanssa tarkastamassa veistämöllä.
VII.
ESIVALTA JA SALAKULJETUS.
Muutamana sunnuntaina tämän jälkeen sattui eräs tapaus, joka kuohutti koko saaren kansan, etenkin miesväen mieliä.
Senlainen tapaus kuin Santran lähtö Heikkilästä ei herättänyt mitään huomiota — tapahtuihan Heikkilässä usein palvelijattarien vaihdoksia kesken vuotta. Pari päivää huhuiltiin asiasta sitä ja tätä, mutta sitten se painui unohduksiin. Niin kävi aina ja niin nyt Santrankin lähtiessä.
Mutta se mitä nyt tapahtui, antoi puheenaihetta vuosiksi — vielä seuraavankin sukupolven miehet siitä juttelivat, ja se tapaus vahvisti saarelaisten uskoa siihen, että esivalta vetää aina yhtä köyttä talonpoikia vastaan.