Asia oli tämänlainen:
Eräänä sunnuntaina saarnasi saaren pappi salakuljetuksesta, että se on rikoksellista ja häpeällistä, tuottaa kurjuutta ja pahennusta sekä johtaa salakuljettajat perheineen helvettiin, joskin se antaa maallista hyvää, joka on katoavaista. Hän lausui:
"Kun nyt pari vuotta sitten (vuonna kuusikymmentä kuusi) kiellettiin viinan kotipoltto ja viinapannut hävitettiin, lankesivat muutamat heikkoluontoiset miehet tässäkin saariseurakunnassa entistä runsaammassa ja yhä lisääntyvässä mitassa harjoittamaan tuota maallisen ja jumalallisen lain kieltämää häpeällistä salakuljetusta."
Lisäksi hän selvitti, että kun Korkea Esivalta kielsi viinan kotipolton, tarkoitti se synninpesien hävittämistä, tapojen parantamista ja yhteisen kansan onnea. — "Tämä on Jumalan tahto, ja tämä on Esivallan tahto. Mutta Perkeleen tahto on toinen; sen tahto on, että kansa elää synnissä ja hekumassa ja menee helvettiin. Niin tapahtui vanhan testamentin aikana Sodomassa ja Gomorassa. Siellä vallitsi Perkeleen tahto: Ihmiset siellä söivät, joivat ja naivat — mutta missä he nyt ovat? Heidän sijansa ei tunne heitä. Minä kysyn: kussa he nyt ovat? — ja vastaan: heitä ei enää ole maan päällä, eikä heitä ole saapunut taivaaseenkaan, vaan ovat he kaikki helvetissä. — Niin on käyvä tämänkin saaren, jonka kansan keskuudesta Perkele on löytänyt muutamia heikkoluontoisia himonorjia sijaisikseen, jotka nyt hänen kutsumustaan täyttäen eivät muuta tee kuin kokoavat itsellensä väärää rikkautta synnintiellä — salakuljetuksella, ja niin on synti soaissut näiden miesten ja koko heidän perhekuntansa mielet, ettei sellaista toimintaa enää häpeänäkään pidetä, vaan mies se, joka enimmän lakia rikkoo ja enimmän salakuljetuksella hyötyy!"
Kirkossa oli syntyä täydellinen hämminki ja häiriö, sillä papin huutaessa korkealla äänellä: "vaan mies se, joka enimmän lakia rikkoo ja enimmän salakuljetuksella hyötyy!", kiljaisi Sepän Jere, joka istui Juuson vieressä parvella: "Niin onkin! Sen sinä kerrankin oikein sanoit!", josta oli seurauksena seuraava sananvaihto:
Pappi: Kuka siellä parvella huutaa ja häiritsee jumalanpalvelusta?
Jere: Minä se olen!
Pappi: Kuka minä?
Jere: Sepän Jereksi minua sanotaan.
Pappi: No mitä sinä, Sepän Jere, sitten tahdot?