Hän oli istunut koko kirkkoajan miesten parvella.
Santra oli istunut alhaalla kirkossa Juusoa vastapäätä.
He olivat katselleet toisiaan koko ajan.
Juusosta oli tuntunut, että Santra katseli häntä lempeänä ja surullisena ja näytti ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: "Minä ikävöin sinua ja minulla olisi sinulle paljon sanottavaa, ja sinullakin luultavasti on sanottavaa minulle."
Juuso tuli yhä enemmän vakuutetuksi siitä että Santra tulisi hyvin iloiseksi, jos saisi tilaisuuden puhella hänen kanssaan kahdenkesken. Senvuoksi Juuso piti tarkoin silmällä milloin Santra lähti kirkosta, ja hän riensi heti perässä, koettaen kohdata hänet kirkkotarhassa. Siellä Santra seisoikin ulkona, naisten puoleisen oven luona eräiden kirkonkylän tyttöjen seurassa. Juuso läheni tyttöjä ja yritti puhutella Santraa, mutta tämä kääntyi selin Juusoon ja alkoi nauraa tyttöjen kanssa. Sen vain ennätti Juuso kuulla, että muuan tytöistä kysyi: "Mutta tunsitteko, tytöt, sitä naapurikylän poikaa, joka yritti ruveta saarnaamaan kilpaa papin kanssa? Hahaha!" Ja sitten alkoivat tytöt kävellä poispäin nauraen minkä jaksoivat. Silloin oli Juuso päättänyt, ettei hän sinä ilmoisna ikinä enää tästä lähtien ole niin tuhma että pyrkisi Santran puheille. Tämän päätöksensä hän nyt vielä soutaessaan kertasi mielessään vannomalla vannoen, että niin se asia olkoon — ja souti jotta airot norjuivat.
VIII.
EUPPE.
Neljä vuotta on kulunut.
Tällä aikaa on Juuso menestynyt hyvin. Hän on ansainnut paljon rahaa, mutta on myöskin sitä runsaammin menettänyt, sillä hän on yltynyt entistä enemmän juomaan, jonka vuoksi hän on viime aikoina tuonut kotiin paljon vähemmän kuin ennen. Hän on liikkeellä varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Heinäkuun puolivälissä hän kuitenkin aina säännöllisesti on pari viikkoa kotona. Silloin vedetään jaala maalle, se raapataan sisältä ja ulkoa sekä tervataan ja maalataan uudestaan. Mastot ja muut purjepuut raapataan myös huolellisesti ja sivellään hylkeenrasvaöljyllä.
Keväällä Juuso lähtee jaaloineen jo jäiden sekaan. Ensimmäiset retket keväällä ovatkin tuottavampia kuin matkat keskikesän aikaan, jolloin valoisat yöt ja kauniit ilmat ovat haittana. Kaikkein tuottavimpia ovat kuitenkin loka- marras- ja joulukuu. Kerran, saavuttuaan jouluksi kotiin, Juuso puheli siitä seikasta miehille rannassa ja sanoi: "Muita kuukausia ei almanakassa tarvitsisi ollakaan!"