Saaton etunenässä kulki soittaja, joka veti viulustaan "Porinmarssia". Hänen jälessään kulki käsitysten morsiuspari. Niin kaunista morsiusparia ei oltu nähty eikä kuultu, se oli yleinen mielipide katselijain joukossa.
Pyssyt ja pistoolit paukkuivat, koirat tappelivat ja varsinkin moni vanhempi emäntä katselijain joukossa pyyhki silmiään.
Myöhään iltaan saakka olivat häätalossa isännän kammarissa koolla saaren parhaat isännät, pappi, lukkari ja tullimiehistä Kipuna-Syökäri, koska hän asui talossa.
Kammarissa tarjoiltiin parempia juomia kuin tuvassa. Samaan aikaan kuin tuvassa tarjoiltiin viinaa ja Riian palssamia, tarjottiin kammarissa Jamaica-rommia.
Oli jo myöhäinen yö.
Lukkari puhui jo ranskaa, pappi antoi näytteitä kreikan- ja hebreankielistä, ja vanha Matsedän Jyri, Eupen isä, alkoi jorotella ja sammaltaa humalaisen äänellä:
— Niin, näin näitä häitä juodaan! Tänään yhden, huomenna toisen. Ilmankos sitä raamatussakin sanotaan, että "Ei pidä suvi ja talvi lakkaaman, eikä vilu eikä helle, eikä sade, eikä pouta, eikä kylväminen, eikä niittäminen, eikä naiminen eikä kuoleminen".
Pappi tahtoi oikaista tätä Matsedän Jyrin lausetta ja sanoi:
— Sinä muistat väärin raamattuasi, Matsedän Jyri!
— No, osaatkos sinä sitten paremmin? Sano, miten minä olen erehtynyt!
Oikaise minua, ja heti minä myönnän erehtyneeni. Oikaise minua, pastoor!