— Sanohan uudestaan se sama raamatun kohta, niin minä oikaisen.
— Uudestaan! Olek'sä hölmö! Ethän sinä itsekään saarnaa saarnaasi uudestaan samana pyhänä, vaikka pyytäisin.
Toiset miehet eivät jaksaneet seurata tätä hengellistä keskustelua ja ryhmittyivät Kipuna-Syökärin puoleen, joka tosin puhui huonosti suomea, mutta sitä huolimatta häntä kuunneltiin mielellään. Hän ei tämänlaisessa seurassa koskaan kertonut mitään tullikokemuksistaan, vaan aina muita juttuja. Hän harjoitti sivuelinkeinonaan teurastajan ammattia. Hän sai syksyisin kulkea talosta taloon teurastamassa sikoja. Tämän sivuammattinsa alalta hän uskalsi kertoa kokemuksiaan. Miehet olivat juuri lausuneet arvelujaan, missä talossa tänä syksynä olisi saaren isoin sika, johon keskusteluun tarttui nyt Kipuna-Syökärikin, alkaen omat vilkkaat teurastajamuistelonsa viimeisten kymmenen vuoden ajalta sanoen näinikään:
— Suuri sika, mitä minä on nähty, on tämä pastori. Pastori olla yks suuri sika, mitä minä on nähty! — —
Seurasi ankara naurunrähäkkä, jonka päälle otettiin taas kulaus oivallista Jamaikaa.
Tuvasta kuului tanssin töminä ja viulujen vinkuna.
Siellä tanssittiin polkkaa ja sen jälkeen kuudeltahampuria, jota mentiin hiljaa hipsutellen, mutta vilkkaasti.
* * * * *
Santra asui äitivanhuksensa kanssa pienessä mökissä, jossa oli vain yksi huone, tupa, ja sen edessä kylmä porstua.
Tuvassa oli kaksi ikkunaa, toinen itäänpäin merelle antava, toinen etelään päin. Ikkunoilla kasvoi aina kukkia, turkinpalssameja y.m.