— Minä luulen ettei päästä.
— Jää on ehjää.
— Minä olin kalliolla katselemassa jäätä. Olen käynyt siellä joka päivä. Niin pitkälle kuin näköputkella pohjoiseen päin eroittaa, on jäässä rakoja. Hevonen täytyisi panna veneeseen ja soutaa niiden yli. Sillä tavalla ehkä päästäisiin.
— Aina sinä viisastelet! En minä siedä tuonlaista puhetta. Pane hevoselle tänä iltana eteen kaksi kappaa kauroja ja leipää. Syötä sitä hyvin, sillä meidän ehkä täytyy suorittaa pitkä ja vaikea ajo. Täytynee kiertää pahemmat sulapaikat, ja se lisää matkaa.
— Vaikka panisimme hevosen kaurasalvoon yöksi, niin en usko päästävän sittenkään, mutta voidaanhan koettaa, koska sinä niin välttämättä tahdot.
— Nyt on kysymyksessä isot rahasummat, ja minä menen nyt sen roiston eteen, vaikka minun olisi kymmenen hevosta hukattava! Vai millä tavalla sinä luulet tässä ruvettavan elämään?
Illalla puhalteli kaakkoistuuli, joka tavallisesti lykkää jäät kokoon Suomen puolelle päin. Yöllä kuitenkin oli tuuli kääntynyt. Se puhalsi nyt jo itäkaakosta.
— Tuuli kääntyy pahalle puolelle, sanoi Juuso, isän ja pojan aamulla kello neljän aikaan valjastaessa hevosta.
— Se on vielä itäkaakossa. Kyllä se pitää raot kiinni.
— Se voi kääntyä itään.