Teli kulki länteenpäin tuntemattomalla nopeudella, ja miehet ajoivat täyttä vauhtia lounaaseen, sitä telin kulmaa kohti, joka, heidän sinne saavuttuaan, pitäisi olla saaren pohjoispäätä, Pohjoisriviä lähinnä.
Perille tultuaan he havaitsivat, että kapein kohta oli noin sadan sylen laajuinen. He olivat nähtävästi jo aamupimeässä ajaneet raon yli ollenkaan sitä huomaamatta. Nyt oli rako ennättänyt kasvaa niin leveäksi.
Aukeaman toisella reunalla oli haapio ja kuusi miestä. Hevosen lähestyessä miehet lykkäsivät haapion sulaan ja soutivat yli.
Siinä hetkinen neuvoteltiin mitä tehdä. Lopulta toimittiin Juuson neuvon mukaan: Ensin uitettiin hevonen sulan yli ja vedettiin toisella rannalla jäälle. Sitten vietiin haapioissa reki ja valjaat. Hevonen valjastettiin uudelleen minkä jälkeen Juuso ja Hinterikki jatkoivat matkaansa, sanottuaan ensin suuret kiitokset auttajilleen, jotka eivät mitään pelastuspalkkiota tahtoneet, sillä tällaisessa tapauksessa ei järjetön palkkiontoivo koskaan kenenkään täysijärkisen saarelaisen päähän pälkähdä.
Lähempänä kotikylää alkoi Juuso kiukutella isälleen matkan epäonnistumista.
— Kun sinun aina pitääkin lykätä joka asia seuraavaan päivään! Niin sinä olet tehnyt koko ikäsi. Siksihän meillä ei purjehduskaan paljon tuottanut niin kauan kuin sinä olit jaalan helmarissa. Olisimmepa nytkin lähteneet viikkoa tai paria aikaisemmin, olisimme voineet ajaa Haminaan asti pitkin jäätä, joka oli kuin pöytä. Vaikka vielä eilen aamulla olisimme lähteneet, niin olisimme nyt paraikaa Haminassa, ja asiat olisivat selvät.
— No, älä hätäile! Päivä se on huominenkin! Yritetään uudestaan — vaikkei ennen niin sulaa vettä ainakin.
Seuraavan yrityksen — niinikään hevosella — he tekivätkin huhtikuun kolmantena päivänä, mutta kun äkkiä tuli sumu, oli heidän käännyttävä takaisin.
Ei vierinyt tämän jälkeen täyttä viikkoa, niin Hinterikki kuoli.
Hän oli syönyt muiden kanssa päivällistä ja jutellut Haminan matkasta, lausuen, että jäät lähtevät varmasti ennen vapunpäivää ja sitten lähdetään Haminaan haapiolla purjehtien. "Vesa" nimittäin oli tuomittu vanhuutensa vuoksi palveluskyvyttömäksi hylyksi jo syksyllä, kun se viimeksi vedettiin maalle.