Päivällisen jälkeen oli Hinterikki tapansa mukaan oikaissut itsensä kammarissa vuoteelle pienelle päivällislevolle. Mutta kun uni alkoi tuntua liian pitkältä, meni Juuso katsomaan häntä ja löysi hänet kuolleena.
Muutamia päiviä myöhemmin sanoi Juuso Eupelle:
— Meidän on pidettävä hyvin pienet hautajaiset…
— Pienet hautajaiset! Mitä sinä tarkoitat?
— Vähän vieraita eikä lopen ylellistä kestitystä.
— Sinun isällesikö sellaiset hautajaiset — kuin kerjäläiselle tai kunnan vaivaiselle! Ettes häpeä! Lienet humalassa, mutta rumaa tuo olisi tuollainen puhe kuulla humalaisenkin suusta.
— Ei auta muu. — Meillä ei ole rahaa…
— Eikö ole rahaa?
— Ei. Minä olen tarkastanut kaikki isävainajan kaapit ja laatikot enkä ole löytänyt enempää kuin kolmesataa markkaa. Ehkäpä isä lienee kuollutkin surusta ja huolesta, kun näki rahojen hupenevan käsistään, eikä uusista ollut tietoa?
— No, entä ne kuuluisat laivaosakkeet?