— Tässä ei nyt auta mitään tuollainen puhe. Nyt olisi juteltava järkevästi hautajaisista. Isä on saatava ensin kunnialla hautaan, sitten voidaan riidellä niin paljon kuin haluat.
— Jos sinä häpeämättä voisitkin saattaa isäsi hautaan 'pienillä hautajaisilla', niin en voi minä. Sen verran minulla toki vielä on hävyn tuntoa jäljellä, etten ilkeä toimittaa appeani hautaan 'pienillä hautajaisilla'. Minulla on onneksi kaksi veljeä, joilta jo olen saanut apua, ja joiden edessä minun taaskin lienee nöyrryttävä, kuten kai on vastaisuudessa nöyrryttävä yhä useammin.
* * * * *
Kun talossa oli vielä hyvä varasto ruokatavaraa ja juomia, riittivät nuo kolmesataa markkaa hyviinkin hautajaisiin, ja Juusolla oli vielä toukokuun alussa sata markkaa niistä tähteenäkin.
Silloin oli meri jo täysin vapaa jäistä, ja Juuso käytti hyväkseen ensimmäistä avovettä. Hän avasi nopeakulkuisen haapionsa purjeet ja ohjasi sen voimakkaan lounaistuulen kiidättämänä kohti Haminaa.
Hän oli lähtenyt kotoa kello kolme aamulla ja saapui Haminaan kymmenen tienoissa samana aamupäivänä.
Sinä aikana minkä Anterus oli asunut Haminassa ei Juuso ollut siellä käynyt, sillä hän tahtoi karttaa veljeään, jota hän vihasi. Nyt oli hänen pakko etsiä Anterus käsiinsä. Veneessä istuessaan hän tätä pakkoa koetti selvitellä itselleen, ja muuta selvää siitä ei tullut, kuin että pakko se vaan on. Hänen täytyi valita kahdesta: joko vajota kotona kurjuuteen ja puutteeseen tai kääntyä Anteruksen puoleen. Jos hän olisi ollut yksinäinen mies, olisi edellinen mahdollisuus ollut helpompi, mutta hänellä oli vaimo ja kaksi tytärtä — Miina oli niihin aikoihin seitsemäntoista vuotias ja Selma viisitoista — ja näiden tulevaisuus koski hänen sydäntään. Kaiken tämän rinnalla hänestä sittenkin tuntui paremmalta kääntyä Anteruksen puoleen, etenkin kun hänen ei ollut tarvis lähestyä veljeään velallisena eikä armonpyytäjänä, vaan oikeuden vaatijana ja velkojana.
Juuso ei tiennyt veljensä asuntoa, mutta hän ajatteli: "Eipä tässä kiirettä. Onhan tässä kokonainen päivä ja monta muuta päivää sen lisäksi. Ennättääpä tuosta ottaa selvän!" Kaikkein ensin hän päätti tehdä muutamia ostoksia. Hän ei epäillytkään, ettei veljeltä lohkeaisi rahoja, ja hän ajatteli ostaa itselleen vähän paremman pöytälampun kuin mikä hänellä oli ennestään. Juuri tätä ajatellessaan hän saapui lamppukaupan ikkunan luo, jonka takana oli näytteillä lamppuja jos jonkinlaisia.
Hän meni sisään katselemaan lamppuja ja kyselemään hintoja.
Hän neuvotteli parhaillaan myyjän kanssa erään halvan, mutta miellyttävän lampun hinnasta, kun sisään astui kaksi rouvaa, toinen vanhahko ja ylen ylellisesti puettu, toinen nuorempi ja vaatimattomampi.