— Ööihän toki, öihän toki! Minä vaan muuten kyselen. — No niin. Ei sitten muuta kuin hyvästi!
* * * * *
Rouva Heikkilä!
Juuso arveli, että eiköhän vain siinä ollut velimiehen eukko ja päätti seurata häntä, poistuen myymälästä heti rouvien jälkeen.
Hän seurasi naisia kadulta kadulle.
Lopulta saavuttiin torin laidassa olevan kolmikerroksisen, palatsimaisen kivitalon eteen. Rouvat menivät pääovesta sisään, ja Juuso jäi ulos tutkimaan taloa lähemmin.
Koko alakerta näytti olevan konttorihuoneistoa. Ikkunoissa luettiin:
O/Y ETELÄSUOMEN PURJELAIVA A/B
Sama kirjoitus oli isoilla kullatuilla kirjaimilla myöskin pääoven yläpuolella. Sisään ja ulos virtasi kultanauhaisia laivojen päämiehiä ja perämiehiä, hienoja herroja, juoksupoikia ynnä muuta väkeä.
Juuso alkoi nousta portaita. Eräässä toisen kerroksen ovessa hän luki veljensä nimen: "Anterus Heikkilä". Hän soitti ovikelloa.